sunnuntai 8. tammikuuta 2012

E-koodit tutuiksi

Eläinperäiset E-koodit on lueteltu ihanan selkeästi Vegaanituotteet-sivustolla, jolta pääsi hyvin alkuun. Varmasti eläinperäiset lisäaineet E120, E901, E904, E966 ja E1105 on jo tankattu ulkomuistiin, mutta konkreettisempaa tietoa jäin kaipaamaan ennestään vieraista karmiinista, mehiläisvahasta ja sellakasta. Tässä siis muistilistaa itselle, ja miksei muillekin tänne eksyville, miksi näitä lisäaineita sisältävät tuotteet kannattaa jättää kaupan hyllyille:


E120, karmiini

”Mikä on pienempi kuin leppäkerttu, mutta josta suurvallat ovat kamppailleet, jota merirosvot ovat jahdanneet, ja johon Euroopan eliitti on syytänyt rahaa? Ei, kyseessä ei ole timantti tai kultahippu. Vaan meksikolainen kirva.” [Rudanko, mielenkiintoinen artikkeli aiheesta täällä: Punaisen aarteen metsästäjät]

Karmiini on kokenillikirvanaaraista saatava väriaine, jota ne – ironista kyllä – tuottavat suojaksi saalistajilta. Kirvat kokevat loppunsa kuumalle altistamalla, jonka jälkeen ne jauhetaan ja keitetään korkeissa lämpötiloissa mahdollisimman suurten värimäärien saamiseksi. [lähde] Puoli kiloa karmiinia vie hengen 70 000 kokenillikirvalta. [lähde]



E901, mehiläisvaha

Mehiläisvaha on pesäkennojen rakennusmateriaalia, jota saadaan tuhoamalla mehiläisten koteja ja viemällä jotain sellaista, jonka eteen on nähty uskomaton määrä vaivaa ja jota mehiläiset itse puolustavat henkensä uhalla. Moni mehiläisistä menehtyykin vahan keruuprosessissa, vahingossa. Hyönteisistä mehiläinen ei ole mikään turha tapaus, vaan on tunnettu mm. monimutkaisesta kommunikointisysteemistään ja tavastaan toimia yhdessä päätöstentekoa, organisointia ja konfliktien ratkaisua myöten. [lähde] Mehiläisen aivojen sisältämä hermokudos on tiiviimpää kuin millään muulla eläimellä. Yksi työläinen, aina naaras, tuottaa elämänsä aikana keskimäärin 1/12 teelusikallisen hunajaa, jota mehiläiset syövät n. 3,6 kiloa tuottaakseen 450g mehiläisvahaa. [lähde]



E904, sellakka

Sellakkaa saadaan lakkakirvanaaraiden munakoteloidensa suojaksi erittämästä aineesta, jota kerätään puiden rungoilta ja oksilta kirvoineen, munineen, toukkineen kaikkineen. Prosessissa henkensä menettää 300 000 kirvaa / kilo. Sellakkaa käytetään antamaan kiiltoa tai väriä mm. makeisiin, lääkkeisiin ja erilaisiin vahoihin. [lähde]

Ei kommentteja: