sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Ensimmäinen viikko

Vegaania eloa on takana nyt ensimmäinen viikko, joka loppujen lopuksi hurahti ohi lähes puolihuomaamatta, jos unohdetaan päivittäiset ajoittaiset suklaahimotukset.

1. päivä tuli niin pian Uuden Vuoden jälkeen, että kun kaupat sunnuntaina olivat kiinni, eikä niille maanantaina ehditty, oli pärjättävä sillä, mitä kaapeista löytyi. Se ei sitten kummoisesti ollutkaan, joten ruokapuoli meni yhdellä ruisleivällä ilman päällisiä (mikä ei ikänsä Oivariinista tykänneelle ollut kokemuksista mieluisin..) ja keitetyllä parsakaalilla.

2. päivänä ennätettiin viimein kauppaan, jossa hullaannuttiin niistä kaikista vegaanisista tuotteista, joita löydettiin. Kori täyttyi vihannesten ja hedelmien lisäksi vegaanisilla levitteillä, rasvalla, juustolla, maidolla ja ruokakermalla. Tuoteselosteiden läpikäyminen ei osoittautunut millään tapaa rasittavaksi, kuten olettaa saattaisi, vaan oikeastaan oli vain hauskaa etsiä ja löytää kaikkea uutta kokeiltavaa.

Illasta laitettiin ensimmäinen vegaaninen versio jostain tutusta ruoasta, joka tällä kertaa oli perunamuusi kastikkeella. Soijamaidolla perunamuusista tuli aavistuksen makeaa, joka kuitenkin yksissä tuumin perheeni ja mieheni kanssa todettiin jännällä tavalla aiempaa paremmaksi. Leivänpäällisenä yrtinmakuinen Tartex-kasvistahna oli välitön hitti, suosittelen!

Yöstä jumitin vielä koneelle kertaamaan E-koodeja ja opin täysin uutta D-vitamiineista, joista D2 on siis kasviperäinen ja D3 eläinperäinen (!), lähteenään lampaalta kerityn villan rasva.

3. päivän kärvistelin suklaahimoissani ja vain pahensin tilannetta lukemalla läpi Eläinoikeusfoorumin vegaanisuklaakeskustelua. Löysin monia varteenotettavia vaihtoehtoja kokeiltavaksi, joten lähitulevaisuudessa lähtenee tilaus Ekoloon tai Vegetukkuun ainakin Bonvitan riisimaitosuklaalle. Tummat suklaat eivät koskaan ole maistuneet, joten peruskauppojen valikoimista uskaltanen kokeilla korkeintaan Fazerin Wienernougatia. No jos nyt yhdet Pandan ja Brunbergin tummat suklaalevytkin ostaisi, ei kovin suurilla toiveilla vain..

Makeannälkään kokeilin vegaanista versiota mannapuurosta, joka soijamaitoon tehtynä todella olikin makeaa, hieman turhan, mutta menee kyllä kunhan tottuu.

4. päivänä tsemppasin suklaanhimoani pois käymällä läpi kuvia lehmistä vasikoineen, vasikkakarsinoista ja lehmistä lypsykoneilla. Ei muuten tehnyt mieli enää. Hetkeen. Harkitsin vakavasti moisen kuvan printtaamista myös keittiön kaapin oveen.

5. päivänä huomioin, etten saisi enää syödä suosikkikeksejäni, LU Bastogneja, joskin eipä sitä kovin usein keksejä tule syötyä muutenkaan.. Enempi harmitti vakiopurkan vaihto, eli ostoslistalle Pirkan vastaavat. Googletin steariinituikuille vegaanista vaihtoehtoa ja löysin Havin parafiinista valmistetut tuikkukynttilät.

6. päivänä pääsin viimein maistamaan elämäni ensimmäisiä vegaanisia suklaita, niistä lisää myöhemmin! Muutoin kauppaa kierrellessä tuli aika ajoin hieman surullinenkin olo ohittaessa sellaisia tuotteita, joita ei välttämättä koskaan enää tulisi ostettua.

7. päivän aamu alkoi jo rutiininomaisemmin lasillisella täysmehua ja kevyesti Tartexilla voidellulla ruisleivällä. Ensimmäinen viikko tulee tänään täyteen ja olo on melko mainio. Kai se tästä, ajan ja ajatuksen kanssa.

2 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Tsemppiä :) Suklaanhimo on juurikin se oma kompastuskiveni! Monien vegaanivuosien jälkeenkin sorruin, joten ei siihen maitosuklaattomaan elämään näköjään tottunut. Mutta parempaa omaatuntoa kannattaa aina tavoitella :)

Vegaaniksiko kirjoitti...

Kiitos! Rohkaisevaa kuulla, ettei tuo suklaasta luopuminen muillekaan ole niin helppo juttu. :)