sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Rakkaudesta lehmiin

Minulle lehmät ovat aina olleet erityisen rakas eläinlaji, mikä ei käy lainkaan yksiin sen kanssa, kuinka kauan pidin kiinni maitotuotteista ruokavaliossani. Lehmissä on jotain niin erityistä, ettei sitä voi ilmaista sanoin, se on koettava sydämellä.

Ensimmäiset muistoni lehmistä sijoittuvat lapsuuden kesään ja kahteen viikkoon, jotka vietin veljeni kanssa maatilalla sillä välin, kun siskoni teki tuloaan maailmaan. Muistan navetan kunnioitusta herättävän kokoisen sonnin, jonka ohi piti kulkea erityisen varovaisesti, mieluiten ei lainkaan. Muistan pihalla olleet nuoret hiehot, jotka juoksivat kanssamme kilpaa aidan viertä. Muistan sen kerran, kun piha ikkunan takana täyttyi lehmistä, jotka portin avaamisen taitaneen johtajalehmän perässä olivat karanneet laitumelta ja muistan senkin, kuinka hurjasti pelotti pian seistä toisten lasten kanssa käsi kädessä tuon lauman esteenä, jotteivät pääsisi metsään vievälle tielle. Ennen kaikkea muistan kuitenkin sen yhden mustavalkoisen sonnivasikan, joka makasi karsinansa lattialla, eikä päässyt ylös. Ei, vaikka karsinan kanssaan jakanut toinen vasikka talloi päälle. Päivän toisensa jälkeen istuin tuon vasikan vierellä sen imiessä hurjalla voimalla käsiäni jaksamatta kuitenkaan, vieläkään, pysyä pystyssä.

Muistan myös sen valkoisen kuljetusauton, joka lopulta vei tuon vasikan mennessään.

we ♥ it
Muutama vuosi myöhemmin ymmärsin yhteyden eläinten ja syömäni ruoan välillä ja jätin lihansyönnin. Jos olisin tuolloin tiennyt (ja todella tiedostanut) kaiken sen, minkä nyt tiedän, olisin jättänyt maitotuotteet ensin.

2 kommenttia:

Lemmi kirjoitti...

Mulla on sama, oon kolmivuotiaana nähny kun lehmä poiki ja se oli hiano kokemus. Lehmien silmät ovat vaan niin sympaattiset..

Liisa kirjoitti...

Lehmtät ovat ihania! Olen kanssa lehmäfani ja tuntuisi yhtä pahalta syödä lehmää kuin vaikkapa kissaa. Sama asia!

Olen pienestä pitäen ollut paljon tekemisissä maatilan eläinten kanssa ja tuntuisi mahdotomalta syödä sama eläin jota olet rapsutellut ja joka tunnistaa sinut ja tulee iloisena vastaan, kun tulet aamulla navettaan.